Pitkin syksya varsinkin suomalaiset kyselivat alituisesti menenko jouluksi Suomeen. Yleensa kohautin olkiani ja sanoin etta en tieda missa jouluni vietan, Suomessa kun en ole ollut jouluna sitten vuoden 2000.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Joulukuun 12. paiva tuli ilmoitus Eid-vapaista eli kaytannossa toimisto olisi joulua edeltavan viikon kiinni. Mina tytto siita paikasta varailemaan lentoja: Intiaan olisi tehnyt mieli uudestaan silla onhan viisumini edelleen voimassa, samoin Washingtonissa olisi luvassa upeat Uuden Vuoden bileet. Malediiveille olisi saanut edukkaita lentoja mutta majoitus ei sitten olekaan niin kovin edukasta siella, ainakaan joulun aikaan. Eli summa summarum; edukkaat helpot lennot kahden paivan varoitusajalla loytyivat Helsinkiin!

 

Onneksi joulukuun puolivalissa ei ollut kovin kylma vuodenaikaan nahden, tosin nolla astetta oli riittavan viileaa minulle ja pimeytta oli vaikea taas tajuta. Kauneimpia joululauluja tuli kuunneltua seka joulutorttuja vasattya vanhuksille valmistaikinasta. Samoin pienen kinkun paistoin, taisi muuten olla eka kerta elamassani, tuli siita ihan ok, tosin kertasyominen oli jo riittavaa. Ex-tyopaikallani kavin nauttimassa perinteista joululounasta, kiitos vain seurasta. Samoin pankkini tarjosi joulupuuron, lieko perinne tuokin? Aitini varastoista loysin valmisglogipullon joka olikin sitten yllattavan vakevaa, 22 prosenttista ja ei oikein mitkaan lantringit tuntuneet auttavan.

 

Lomailmoitusta edeltavana iltana tein kunnon joulushoppailuja, ts. ostin karryllisen ruokaa, paaasiassa leivontatarvikkeita silla olin luvannut jarjestaa "Paras Pipari" – illan 12.12. Samalla tokaisin etta nuo saavat olla ainoat jouluostokseni tana vuonna. Samaisena iltana keittelin piparitaikinoita ja vasasin suolaista pikkuleipataikinaa yhteen puoli kahteen ja valmista tuli leivontaillalle. Kiitos seurasta, oli oikein mukavaa, ainakin munaton pipariresepti tulee vihdoinkin julkaisuun kunhan saan taas sen lehden kasiini...

 

Jo marraskuussa paasin maistamaan Kaiman mahtavaa porkkanalaatikkoa, soin sita intialaisen kanakastikkeen kera ja oli oikein maistuvaa. Lieko samaa ollut Marinan joulupoydassakin johon olisi toki kiitollisena osallistunut Dubaissa ollessani?

 

Vapaalla tuli ahmittua myos jonkun verran suomalaisia kirjoja suomalaisten leffojen ja musiikin lisaksi. Jonni Makinen sanoi osuvasti kirjassa Katastrofista uuteen alkuun (2006:122): "Suomalaiset taas pohtivat aina, mita tehda sitten, kun ollaan lomalla tai elakkeella tai viikonloppuna, eika eleta tassa hetkessa".Hanen mukaansa thaimaalaiset elavat niin kiinni hetkessa kuin mahdollista; siksi he ovat jotenkin rennompia eivatka stressaa turhasta. En tunne kovin paljon thaimaalaisia, olen toki ollut siella muutaman kerran lomalla ja edellisessa tyossani osa palveluista tuli Bangkokista mutta samaisten itseni myos tuohon, miksi siirtaa kaikkea kivaa sinne johonkin hamaan tulevaisuuteen kun sen voi kokea jo nyt?

 

Monta kertaa syksyn mittaan olen toitottanut: "It's my life... and I'm loving it!" tietaen etta elamantyylini voi aiheuttaa arsytystatakin erityisesti protestanttisissa kanssaihmisissani. Jonni sanoi hyvinmyos samaisessa kirjassa (2006:201): "Nykyaan haluan olla tekemisissa vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden positiivisesta seurasta nautin. Sama koskee myos sukulaisia. Uskallan kieltaytya tilanteista ja seurasta, josta tunnen saavani negatiivista energiaa".