Nain totesi intialainen mieskirjanpitajamme minusta kun puuhailin pulverikahvia itselleni keittiossa. Intialaiset ovat tottuneet etta heilla on joku palvelemassa koko ajan, kokki saattaa kayda tekemassa aamiaisen ja paivallisen, suomalainen protestantti kun taas on tottunut tekemaan kaiken itse! Uusi toimistopoju oli kauhuissaan kun menin itse tayttamaan vesipannua. Joskus Shanghaissa aikanaan sain haadon keittiosta kun menin itse hakemaan teeta silla siella oli toissa yksi henkilo joka toimitti juomisia toimistotyontekijoille tunnin parin valein. Omatoimisuudellani siis uhkasin taman henkilon tyopaikkaa joten parasta pysya pois toisen tontilta!
 
Ranskalaislibanonilainen ystavattareni kerran totesi etta han ei silita; tietysti kodinhoitaja hoitaa nuo hommat. Minakaan en juuri tee kotitoita ruuanlaiton lisaksi, ruuanlaitto on harrastukseni mutta mielellani tyollistan jonkun siivoamaan ja silittamaan vaatteita. Kovasti viela himoitsen kokkaussessioita avustajan kanssa joka tekisi kaikkia ei niin kivoja kuorimisia ja pilkkomisia jalkien siivoamisesta puhumattakaan! Lisaksi olen kokopaivainen apulainenkin voisi menestya silla varsinkin ystavien kanssa ollella ruokakaupassa santailen vauhdilla eteenpain ja seuralainen saa seurata karryjen kanssa perassa... Samoin erailla illalliskutsuilla tyytyvaisena huutelin mita poydasta viela puuttuu tietenkaan itse santailematta keittioon. Siina mielessa yleensa eroan kutsuilla olevasta naisvaesta etta en osallistu poydan siivoamiseen vaan istun mielellani miesseurassa avec lasin kera... Tosin monesti mielestani olen jo tarpeeksi osallistunut ruuan laittoon / tuomiseen. Viimeksi viikonloppuna taioin kylapaikan kaapista loytyvista aineksista mielestani ihanan marinadin grillattavalle kanalle: chilikastiketta, sitruunamehua, oliivioljya, soijakastiketta, valkosipulia ja hunajaa; kanan rintafileesta tuli kieltamatta suussa sulavaa!