Jostain systa vahan haikeat fiilikset silla paras Suomi-kaverini muuttaa Dubaista takaisin Suomeen; kahden vuoden komennuksesta tulikin neljan vuoden keikka mutta nyt on aika palata kotiin. Alunperin meita yhdistaa sorsanmetsastys; sen seurauksena illastimme kerran jo Helsingissa ennen Dubaihin muuttoa. Mutta yhdessa on monet asiat jaettu ja koettu; miten selvitya Trade Centre liikenneympyrasta, mita valmistaa labnehista, mika pulla on parasta, miten saada paperinen viinakortti, maidipalvelut, kynsihoitolat, auton ostot ja myynnit puhumattakaan libanonilaisten ravintoloiden herkuista kaalinpaineen kaikkineen ja iftareista lampaanaivoineen etc etc. Perjantaisista reissuista City Centreen tuntuu olevan kamalan kauan aikaa!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Myos suomalaisia juhlia juhlistimme, eraana vappuna uiskentelimme  keskella yota tahtitaivaan olla nautittuamme ensin lohisalaattia ja sillia, olikos muuten itsetehdyt ranskalaiset samalla kerralla? Eraana jouluna laitomme sen seitsemaa sorttia suomiruokia; josta ainakin opimme sen etta muutaman hengen pernalooraan ei tarvita monia kiloja perunoita...

 

Itselleni kokemuksesta ehka erityisemman tekee se etta en ole ulkomailla ollessani juuri hengaillut suomalaisten kanssa. Ja koska tyopaikallanikin tuhannen hengen joukossa olin ainoa suomalainen, oli valilla kiva vaihtaa kokemuksia omalla kielella. Valilla ulkomailla oleskelevat suomalaiset jaetaan karkeasti kahteen ryhmaan eli niihin jotka ovat vain suomalaisten kanssa ja niihin jotka eivat halua olla maamiestensa kanssa missaan tekemisissa. Omalla kohdallani fakta on etta en kaveeraa ihmisten kanssa vain siksi ettapa kieli / kansalaisuus olisi yhdistava tekija, siella pitaa olla jotain muutakin. Ja auta armias jos jostain ihmisesta saa negatiivista energiaa, pois sellaiset tilanteet vapaa-ajalta!!!

 

Tietysti ulkosuomalaiskuvioissa on ollut hauskojakin tapahtumia; Kullervo-oopperan maailmanensi-iltaa edeltavassa coctail-tilaisuudessa konsulin luona Beverly Hillsissa oli oikein mukavaa, samoin Kalevalan paiva juhlissa Washingtonin suurlahetystossa. Aanestamassa olen kaynyt seka Dubaissa etta Meksiko Cityssa, Shanghain suomalaisten illanvietossa kavin kerran joka sitten muuttuikin lauluillaksi, sattumalta kerran Pekingin hotellissani oli suomalaisten tikkailta...

 

Tilanne on hyvin tyypillinen Dubaissa, ihmiset tulee ja menee. Hyvat ystavani ovat jo lahteneet mm. Nairobiin, Muncheniin, Kuala Lumpuriin, Los Angelesiin, Frankfurtiin ja Aucklandiin. Mika tietysti tarkoittaa sita etta on ihania kylapaikkoja ympari maailmaa, tosin kaikki edellamainitut ihmiset ovat tunnustaneet ikavoivansa uudessa paikassa / kotimaassaan Dubaihin vaikka lahtiessa vannoivat etteivat enaa katsokaan tanne pain, sen verran spesiaali paikka tama vain on!!!

 

Kaikkea hyvaa sinne Espoon metsiin; toivottavasti hiekka-aavikolta on jaanyt monia hyvia muistoja; maailmanparannuksista viinilasien kera, makaronilaatikoista, munattomien piparien metsastyksesta Ahlanin juoruihin ja superuteliaisiin kynsien lakkaajiin seka arabihajuihin; ainakin tiedan porukka lisaantyi F-sopolaisella naiden vuosien aikana!!!

 

Good Bye Kaima!!!