sunnuntai, 10. helmikuu 2019

Täydelliset Runebergin tortut

IMG_20190210_175803%5B1%5D.jpg

Vuosia kestänyt täydellisten Runebergin torttujen metsästys on ratkaistu leipomalla aivan parhaat itse - nyt on tarpeeksi maukkaita ja kosteita, en todellakaan käyttänyt monissa ohjeissa mainittuja korppujauhoja ja maitoa vaan mm. piparkakun muruja, mantelijauhetta ja - rouhetta sekä tietysti karvasmanteliaromia! Kunnon dippaus amarettosokeriliemeen ja liemen jämät sokerikuorutuksen nesteeksi. Aivan oikeat vuuat puuttuu mutta tekemäni muoto jopa parempi. Ohje mukailtuna Kinuskikissalta :)

 

37,5 g piparkakkuja hienonnettuna

1 1/4 dl mantelijauhetta

3/4 dl mantelirouhetta

2 dl vehnäjauhoja

2 tl kardemummaa

1/2 rkl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

125 g voita

3/4 dl sokeria

3/4 dl fariinisokeria

2 munaa

1 dl kermaa

2 ml karvasmanteliaromia (Dr.Oetker putkilo)

 

Kostutus:

1 dl vettä

1 rkl sokeria

1 dl Amarettoa (tai punssia, rommia) 

 

Koristelu:

vadelmahilloa

sokerikuorrutetta (tomusokerista ja kostutusliemestä)

 

Sekoita keskenään piparimurut, mantelijauhe ja -rouhe, vehnäjauhot, kardemumma, vaniljasokeri ja leivinjauhe.

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoseosta ja kermaa. Lisää karvasmanteliaromi.

Lusikoi taikina silikonitorttuvuokaan (jätä vuoka noin 1 cm vajaaksi). Kypsennä 200 asteessa 14-18 minuuttia.

Irrota tortut vuasta kumoamalla se leikkuulaudan avulla. Tasoita torttujen alapinta veitsellä, jotta saat siitä tasaisen.

Mittaa kattilaan vesi ja sokeri ja kuumenna, kunnes sokeri on liuennut veteen. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon alkoholi.

Dippaa tortut kostukkeessa ylösalaisin (pohjapuolta aavistuksen maltillisemmin eli älä upota).  Anna tekeytyä ennen tarjoilua.

Pursota sokerikuorrutteella paksu reunus, pursotus onnistuu hyvin pussilla. Pursota lusikallinen vadelmahilloa renkaan sisään :)

maanantai, 2. huhtikuu 2018

Se paras sitruunakakku…

IMG_20180409_124350%5B1%5D.jpg

Olen fanittanut kovasti amerikkalaisen Ina Gartenin ruokaohjelmia ja -kirjoja. BBC Food-kanavaa katselin joskus kellon ympäri. Olen myös kovasti himoinnut hyvää sitruunakakkua tai muffinsseja, joko unikonsiemenillä tai ilman. Suomalaisissa ohjeissa monesti on vain hieman sitruunaa. Pääsiäisen kunniaksi tuli tekaistua aivan taivaallinen sitruunakakku.

 

115g voita

2,25 dl sokeria

2 isoa munaa (tai 3 pikku-Friidaa)

4 sitruunan raastettu kuori

3,5 dl jauhoja

¼ tl leivinjauhetta

¼ tl soodaa

½ tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

0,3 dl sitruunamehua

0,9 dl piimää

 

Kostuttamiseen:

0,6 dl sokeria

0,6 dl sitruunamehua

 

Omituisemmat mittayksiköt johtuu jenkkimuutoksista, ei sinänsä haittaa kun yleensä leivon vaa’an kanssa, en niinkään desinmittojen. Suolan voinee jättää pois jos käyttää tavallista voita. Ja taikina on todella hyvää 😊

 

Voitele & jauhoita leipävuoka.

Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksi kerrallaan sekä sitruunankuori.

Sekoita keskenään jauho, leivinjauhe, sooda, suola sekä vaniljasokeri.

Toisella kulhossa sekoita sitruunamehu ja piimä.

Lisää vuorotellen jauhoseosta ja piimäseosta taikinaan, aloittaen ja lopettaen jauhoista.

 

Uuni 175 astetta, 45-60 minuuttia. Vaikka tulitikku olisi kuivakin, saattaa kakku olla vielä raaka keskeltä, huomaa siitä jos laskee välittömästi uunista otettaessa.

IMG_20180409_115529%5B1%5D.jpg

kuumenna sitruunamehua ja sokeria alhaisella lämmöllä kunnes sokeri sulaa. Kun kakku on valmis, anna sen jäähtyä 10 min, irrota vuu’asta ja lusikoi / sudi sitruunasiirapilla vaikkapa ritilän päällä.

 

Voit myös tehdä päälle sokerikuorrutuksen tomusokerista ja sitruunamehusta kun kakku on täysin jäähtynyt.

 

Tarjoilin turkkilaisen jugurtin kanssa, myös kermavaahto tai vaniljajäätelö sopinee hyvin!

lauantai, 31. maaliskuu 2018

Mämminäkkäri

En ole mikään suuri mämmifani vaikka Kymppi-Maukkaiden tehtailla sitä on joskus tullut haisteltua. Valion lehtisessä olikin yllättävän kiva resepti jota piti kokeilla – ja Kappeli-juusto on suosikkini.

IMG_20180402_200856%5B1%5D.jpg

Pussillinen näitä oli juuri sopiva annos, tosin nypin cashewpähkinöitä pois ja laitoin pellavansiemeniä tilalle. Ja suht hienoksi blenderissä, ei kuitenkaan jauhoksi...

IMG_20180402_185339%5B1%5D.jpg

IMG_20180402_174821%5B1%5D.jpg

Levyksi kaulitseminen onnistuu näppärästi leivinpaperin avulla.

IMG_20180402_180641%5B1%5D.jpg

IMG_20180402_200541%5B1%5D.jpg

Todella maukas ja kiva tarjota vaikkapa juuri Kappeli-juuston kera!

tiistai, 12. syyskuu 2017

Virran vietävänä

Kuten on varmaan aikaisemminkin käynyt ilmi tykkään kovasti kaikenlaisista vesiaktiviteeteista. Sukellettu on Hondurasissa, Punaisella Merellä, Isolla Valliriutalla ja tietty myös Dubai Mallin akvaariossa haiden kanssa sekä elefantin kanssa Andaman saarilla! Talviuintia tuli kokeiltua viime kevättalvella Ahvenistolla, talviuinti ei siis ole sama kuin avannossa käyminen vaan oikeaa uintia ja siihen on maailmanmestaruuskisoja.


Sveitsiläiset järvet ovat superpuhtaita joten järviuinnista on tullut taas harrastukseni, pari kertaa on tullut uitua Zurichin järven poikki joka on todella hyvin järjestetty tapahtuma. Tavarat viedään veneellä vastarannalle ja maalissa ensimmäiseksi käteen lykätään kuumaa lihalientä, mikäs sen parempaa kun on reilun tunnin ihaillut lumihuippuisia Alppeja järvivedessä. Ja siihen päälle risottoa parmesaanilla.


Viimeisin hurahdukseni on jokiuinti, tai voiko sitä juuri uinniksi kutsua kun ollaan virran vietävänä. Baselissa kävin uimassa Reinissä jossa olikin kovat virtaukset ja en suositttele heikoille uimareille sillä monia vaaratilanteitakin oli. Tosin laivaliikenne oli pysäytetty uintitapahtuman ajaksi ja itse tykkäsin kovasti. Lisäksi meillä oli todella hyvä porukka ja myös todellisia asiantuntijoita jotka uinnin lomassa kertoivat mielenkiintoisia yksityiskohtia rannan rakennuksien arkkitehtuurista. Uimaan mennessä kamat uimalaukussa selkään ja menoksi, tietty minun piti hankkia sveitsiläinen Wickelfisch-kuivalaukku.


Viime vuonna en ehtinyt ilmottautumaan Zurichin Limmat-uintiin sillä liput myytiin loppuun kahdeksassa (8) minuutissa! Tänä vuonna olin fiksumpi ja sain liput.Myös todella hyvin järjestetty tapahtuma vaihtovaatteille ja tavaroille sai kuljetuksen tai kaikki voi ottaa mukaan omassa uimalaukussa minkä tietenkin tein. Lisäksi lähdössä jaettiin kaikille oma ”uimalelu” jota voi myös kellukkeena käyttää, kenties lelu päätyy pikkutyttöjen tuliaiseksi. Uinti alitti monta siltaa ja oli mukava nähdä Zurich myös joelta. Uinti päättyi jokiuimalaan jossa muutenkin monesti käyn uiskentelemassa. Ja maalissa oli tällä kertaa lämmintä mehua ja sponsorin tarjoamaa jäätelöä 😊

lauantai, 9. syyskuu 2017

Herkkuja Sveitsissä

Kyökki siirtyi jahtisataman ääreltä noin vuosi sitten joen rannalle eli ruokamaailmaa on tullut tullut seurattua sveitsiläisestä vinkkelistä. Pääosassa tietysti sulatettavat juustot ja paikalliset viinit mutta myös muut herkut kuten vaikkapa Birchermüesli ja Spätzli joita tosin jonkin verran sovellan Skandi-kokkaukseen.

 

Täydellisen Birchermüeslin resepti on vielä hakusessa mutta ainakin siihen tulee karkeaksi raastettua omenaa ja tuoreita vadelmia! Omenista puheenollen omenoita on joka paikassa ja päivittäin jaossa myös työpaikalla. En ole missään muualla törmännyt kadulla tai junassa niin moneen omenaa rouskuttavaan ihmiseen kun Zurichissä mutta omenathan ovat terveellisiä!

 

Liha on valtavan kallista, alkujärkytys oli huonolaatuinen jauheliha CHF 18 / kg, CHF/EUR kurssi lähes yksi yhteen eli kalliihkossa Suomessakin hyvää jauhelihaa saa puoleen hintaa tuosta. Kovasti pitämäni Lahisten Kartanon Simmental jauheliha suoramyyntinä taitaa olla EUR 11 / kg.

 

Mihinkään elämää parempaan kalaan en ole törmännyt vaikka järven äärellä paljon vietänkin aikaa. Ja myös kala on hinnoissaan, lohta tarjouksesta CHF 39.90 kg…

 

Raaka-aineista riippuen kotikokkaus on mennyt kovasti kasvispainotteiseksi, ulkona syödessä toki maistuu mikä vaan ja lounaalla monesti sitten intialaista lentilkeittoa, kana/tonnikala salaattia tai työmaaruokalassa kunnon tuhtia kanttiiniruokaa, myös tartaria on tarjolla miltei viikottain, tosin itse en oikein miellä sitä lounasruuaksi ainakaan ilman punaviiniä. Zurichissä on myös maailman vanhin kasvisravintola Hiltl jossa aivan loistava noutopöytä, tosin paneroituja juurisellerin viipaleita en ole vielä tohtinut maistaa kun on niin montaa muutakin herkkua.

 

Sveitsiläinen suklaa on myös oma lukunsa, en ole vieläkään osannut päättää onko sveitsiläinen vai belgialainen parempaa, toki myös virolaisen Kalevin suklaat ovat todella hyviä! Ja Lindtin tehtaanmyymälä Zurich-järven rannalla on tuttu paikka.