Vuosia kestänyt täydellisten Runebergin torttujen metsästys on ratkaistu leipomalla aivan parhaat itse - nyt on tarpeeksi maukkaita ja kosteita, en todellakaan käyttänyt monissa ohjeissa mainittuja korppujauhoja ja maitoa vaan mm. piparkakun muruja, mantelijauhetta ja - rouhetta sekä tietysti karvasmanteliaromia! Kunnon dippaus amarettosokeriliemeen ja liemen jämät sokerikuorutuksen nesteeksi. Aivan oikeat vuuat puuttuu mutta tekemäni muoto jopa parempi. Ohje mukailtuna Kinuskikissalta :)

37,5 g piparkakkuja hienonnettuna

1 1/4 dl mantelijauhetta

3/4 dl mantelirouhetta

2 dl vehnäjauhoja

2 tl kardemummaa

1/2 rkl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

125 g voita

3/4 dl sokeria

3/4 dl fariinisokeria

2 munaa

1 dl kermaa

2 ml karvasmanteliaromia (Dr.Oetker putkilo)

Kostutus:

1 dl vettä

1 rkl sokeria

1 dl Amarettoa (tai punssia, rommia) 

Koristelu:

vadelmahilloa

sokerikuorrutetta (tomusokerista ja kostutusliemestä)

Sekoita keskenään piparimurut, mantelijauhe ja -rouhe, vehnäjauhot, kardemumma, vaniljasokeri ja leivinjauhe.

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoseosta ja kermaa. Lisää karvasmanteliaromi.

Lusikoi taikina silikonitorttuvuokaan (jätä vuoka noin 1 cm vajaaksi). Kypsennä 200 asteessa 14-18 minuuttia.

Irrota tortut vuasta kumoamalla se leikkuulaudan avulla. Tasoita torttujen alapinta veitsellä, jotta saat siitä tasaisen.

Mittaa kattilaan vesi ja sokeri ja kuumenna, kunnes sokeri on liuennut veteen. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon alkoholi.

Dippaa tortut kostukkeessa ylösalaisin (pohjapuolta aavistuksen maltillisemmin eli älä upota).  Anna tekeytyä ennen tarjoilua.

Pursota sokerikuorrutteella paksu reunus, pursotus onnistuu hyvin pussilla. Pursota lusikallinen vadelmahilloa renkaan sisään :)

Olen fanittanut kovasti amerikkalaisen Ina Gartenin ruokaohjelmia ja -kirjoja. BBC Food-kanavaa katselin joskus kellon ympäri. Olen myös kovasti himoinnut hyvää sitruunakakkua tai muffinsseja, joko unikonsiemenillä tai ilman. Suomalaisissa ohjeissa monesti on vain hieman sitruunaa. Pääsiäisen kunniaksi tuli tekaistua aivan taivaallinen sitruunakakku.

115g voita

2,25 dl sokeria

2 isoa munaa (tai 3 pikku-Friidaa)

4 sitruunan raastettu kuori

3,5 dl jauhoja

¼ tl leivinjauhetta

¼ tl soodaa

½ tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

0,3 dl sitruunamehua

0,9 dl piimää

Kostuttamiseen:

0,6 dl sokeria

0,6 dl sitruunamehua

Omituisemmat mittayksiköt johtuu jenkkimuutoksista, ei sinänsä haittaa kun yleensä leivon vaa’an kanssa, en niinkään desinmittojen. Suolan voinee jättää pois jos käyttää tavallista voita. Ja taikina on todella hyvää 😊

Voitele & jauhoita leipävuoka.

Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksi kerrallaan sekä sitruunankuori.

Sekoita keskenään jauho, leivinjauhe, sooda, suola sekä vaniljasokeri.

Toisella kulhossa sekoita sitruunamehu ja piimä.

Lisää vuorotellen jauhoseosta ja piimäseosta taikinaan, aloittaen ja lopettaen jauhoista.

Uuni 175 astetta, 45-60 minuuttia. Vaikka tulitikku olisi kuivakin, saattaa kakku olla vielä raaka keskeltä, huomaa siitä jos laskee välittömästi uunista otettaessa.

kuumenna sitruunamehua ja sokeria alhaisella lämmöllä kunnes sokeri sulaa. Kun kakku on valmis, anna sen jäähtyä 10 min, irrota vuu’asta ja lusikoi / sudi sitruunasiirapilla vaikkapa ritilän päällä.

Voit myös tehdä päälle sokerikuorrutuksen tomusokerista ja sitruunamehusta kun kakku on täysin jäähtynyt.

Tarjoilin turkkilaisen jugurtin kanssa, myös kermavaahto tai vaniljajäätelö sopinee hyvin!

Pussillinen näitä oli juuri sopiva annos, tosin nypin cashewpähkinöitä pois ja laitoin pellavansiemeniä tilalle. Ja suht hienoksi blenderissä, ei kuitenkaan jauhoksi...

Levyksi kaulitseminen onnistuu näppärästi leivinpaperin avulla.

Todella maukas ja kiva tarjota vaikkapa juuri Kappeli-juuston kera!

Sveitsiläiset järvet ovat superpuhtaita joten järviuinnista on tullut taas harrastukseni, pari kertaa on tullut uitua Zurichin järven poikki joka on todella hyvin järjestetty tapahtuma. Tavarat viedään veneellä vastarannalle ja maalissa ensimmäiseksi käteen lykätään kuumaa lihalientä, mikäs sen parempaa kun on reilun tunnin ihaillut lumihuippuisia Alppeja järvivedessä. Ja siihen päälle risottoa parmesaanilla.

Viimeisin hurahdukseni on jokiuinti, tai voiko sitä juuri uinniksi kutsua kun ollaan virran vietävänä. Baselissa kävin uimassa Reinissä jossa olikin kovat virtaukset ja en suositttele heikoille uimareille sillä monia vaaratilanteitakin oli. Tosin laivaliikenne oli pysäytetty uintitapahtuman ajaksi ja itse tykkäsin kovasti. Lisäksi meillä oli todella hyvä porukka ja myös todellisia asiantuntijoita jotka uinnin lomassa kertoivat mielenkiintoisia yksityiskohtia rannan rakennuksien arkkitehtuurista. Uimaan mennessä kamat uimalaukussa selkään ja menoksi, tietty minun piti hankkia sveitsiläinen Wickelfisch-kuivalaukku.

Viime vuonna en ehtinyt ilmottautumaan Zurichin Limmat-uintiin sillä liput myytiin loppuun kahdeksassa (8) minuutissa! Tänä vuonna olin fiksumpi ja sain liput.Myös todella hyvin järjestetty tapahtuma vaihtovaatteille ja tavaroille sai kuljetuksen tai kaikki voi ottaa mukaan omassa uimalaukussa minkä tietenkin tein. Lisäksi lähdössä jaettiin kaikille oma ”uimalelu” jota voi myös kellukkeena käyttää, kenties lelu päätyy pikkutyttöjen tuliaiseksi. Uinti alitti monta siltaa ja oli mukava nähdä Zurich myös joelta. Uinti päättyi jokiuimalaan jossa muutenkin monesti käyn uiskentelemassa. Ja maalissa oli tällä kertaa lämmintä mehua ja sponsorin tarjoamaa jäätelöä 😊

Täydellisen Birchermüeslin resepti on vielä hakusessa mutta ainakin siihen tulee karkeaksi raastettua omenaa ja tuoreita vadelmia! Omenista puheenollen omenoita on joka paikassa ja päivittäin jaossa myös työpaikalla. En ole missään muualla törmännyt kadulla tai junassa niin moneen omenaa rouskuttavaan ihmiseen kun Zurichissä mutta omenathan ovat terveellisiä!

Liha on valtavan kallista, alkujärkytys oli huonolaatuinen jauheliha CHF 18 / kg, CHF/EUR kurssi lähes yksi yhteen eli kalliihkossa Suomessakin hyvää jauhelihaa saa puoleen hintaa tuosta. Kovasti pitämäni Lahisten Kartanon Simmental jauheliha suoramyyntinä taitaa olla EUR 11 / kg.

Mihinkään elämää parempaan kalaan en ole törmännyt vaikka järven äärellä paljon vietänkin aikaa. Ja myös kala on hinnoissaan, lohta tarjouksesta CHF 39.90 kg…

Raaka-aineista riippuen kotikokkaus on mennyt kovasti kasvispainotteiseksi, ulkona syödessä toki maistuu mikä vaan ja lounaalla monesti sitten intialaista lentilkeittoa, kana/tonnikala salaattia tai työmaaruokalassa kunnon tuhtia kanttiiniruokaa, myös tartaria on tarjolla miltei viikottain, tosin itse en oikein miellä sitä lounasruuaksi ainakaan ilman punaviiniä. Zurichissä on myös maailman vanhin kasvisravintola Hiltl jossa aivan loistava noutopöytä, tosin paneroituja juurisellerin viipaleita en ole vielä tohtinut maistaa kun on niin montaa muutakin herkkua.

Sveitsiläinen suklaa on myös oma lukunsa, en ole vieläkään osannut päättää onko sveitsiläinen vai belgialainen parempaa, toki myös virolaisen Kalevin suklaat ovat todella hyviä! Ja Lindtin tehtaanmyymälä Zurich-järven rannalla on tuttu paikka.

Suomessa taitaa olla eniten laktoosi-intolerantikkoja koko maailmassa - ainakin mitä on markkinoilla oleviin laktoosittomiin tuotteisiin uskominen, en ole missään nähnyt vastaavaa valikoimaa. Lisääntynyt laktoosiyliherkkyys on aiheuttanut sen että vakiona on miltei aina laktoositon tuote, ei enää vähälaktoosisista tai ns. tavallista tuotetta. Tämä ei kuitenkaan ole hyvä; ulkomaan vuodet ovat herkistäneet minut käsitellyille maitotuotteille - en voi käyttää mitään joka on käsitelty laktoosittomaksi mutta kaikki perusmaitotuotteet käyvät muuten, sekä Suomessa että ulkomailla. Ensimmäistä kertaa huomasin tämän toissa kesänä tultuani kovin kipeaksi kanttarellikastikkeesta johon olin käyttänyt oranssin kermapurkin. Kermapurkissa olikin pienellä teksti "laktoositon" jota en ollut huomannut. Sama juttu jos saan latten laktoosittomana tai kalakeittoa... 

Olenkin ilmeisen "outo" asikas kahviloissa kysyessäni: "Onko teillä tavallista maitoa?". Yleensä vastaus on että kyllä meillä on tavallista laktoositonta kahvimaitoa... Valitettavasti ei käy ja menee latte-hetki teen juonniksi sillä en myöskään pidä soijamaidoista yms. Mielestäni Hämeenlinnasta ei taida mistään saada käsintehtyä (ei siis yhtä nappia painamalla "tehtyä") lattea tavallisella maidolla mistään kahvilasta, myös ihana Tiirinkosken Tehdas on siirtynyt helppoon laktoosittomaan kahvimaitoon, aikaisemmin sieltä sai kaupungin parhaan kahvin! Turussa käydessäni suuntasin aika skeptisesti Aurajoen rannan CaféArt:een ja ilahduin todella kun vastaus maitokysymykseeni oli "meidän vakiomaito on Juustoportin vapaan lehmän täysmaito" - voi kuinka iloinen olin tästä. Mokkamestarit Tampereen keskustassa käyttävät oletuksena luomukevytmaitoa.

Lehdistössä juuri kirjoiteltiin että Lähi-Idästä saapuneet eivät kestäneet laktoositonta kalakeittoa, liekö sama vamma kuin minulla. Siellä päin kun kuitenkin kovasti käytetään hapanmaitotuotteita, erityisesti jugurttia ja piimän tapaista juoksevampaa labania. Ja maitokahvia taidetaan juoda joka puolella maailmaa ja syödäänhän murojakin kovasti - maidon kera!

Tämä päivä on pyhitetty tuolle taivaalliselle leivonnaiselle - Ruotsissa vietetään "Kanelbullens Dag" ja kansainvälisesti "Cinnamon Roll Day". Itselläni on varsinainen rakkaussuhde kyseiseen leivonnaiseen, niitä on tullut väsättyä ympäri maailmaa, mm. San Diegossa uima-altaan äärellä, lämpimissä ilmastoissa on muuten se hyvä puoli että pullapellin voi pistää kätevästi ulos nousemaan! Joskus ollessani vaaleissa ehdokkaana jakelin pullia perinteisten karkkien ja kynien sijasta periaatteella "puusti sulle, ääni mulle" - meni muuten ihan hyvin.

Korvapuustejani myydään myös Berliinissä - ovat kuulemma niin hyviä että niitä oli jopa pyydetty mukaan "Taste of Berlin" ruokakoriin, olin aikas otettu! Opettaessani pullanleivontaa Saksan pääkaupungissa kardemummat olivat unohtua taikinasta, laitoimme sitten ekalla kierroksella pullan väliin voin, sokerin ja kanelin kera, tuli aivan erinomaisia! Käyttämäni resepti ei ole mitenkään ihmeellinen mutta perustuu hyviin aineksiin, täysmaitoa, voita ja ulkokanan munia. Ja puusteja tietysti voi soveltaa mutta oikeesti perinteinen on paras!

50g voita
1 sipuli
2tl sokeria
2dl kuivattuja supplilovahveroita tai 1l tuoreita
1/2dl vehnäjauhoja
5dl vettä
1dl kuohukermaa
suolaa ja mustapippuria
koristeeksi ruohosipulia tai persiljaa

Liota kuivattuja suppilovahveroita 4dl vetta pari tuntia, voit myos pienentaa sienet jo kuivina.

Sulata voi kattilassa.
Kuullota sipulia hetki.
Lisaa joukkoon sokeri ja suppilovahverot.
Kääntele hetken aikaa, ripottele pinnalle vehnäjauhot ja kääntele sienten joukkoon.
Lisää (liotus)vesi ja kerma.
Hämmennä miedolla lämmöllä 5-10min.
Mausta suolalla mustapippurilla.
Tarkista maku.
Ripottele pinnalle halutessasi ruohosipuli- tai persiljasilppua.

Leikkaa punakaali ohuiksi suikaleiksi.

Kuumenna oljy. Lisaa kaalisuikaleet ja siirappi. Sekoittele, kunnes kaali alkaa pehmeta.

Hienonna sipulit ja leikkaa omenat lohkoiksi.

Lisaa sipulit, omenalohkot ja viinietikka pataan. Hauduta miedolla lammolla noin 45min. Sekoita valilla. Mausta. Jos kaali
tuntuu liian kuivalta, lisaa kypsymisen aikana pataan tilkka vetta.

Mielestäni Ravintolapäivä on aivan loistava idea - kuka tahansa voi perustaa ravintolan päiväksi! Olen ollut tutustumassa muutamaan Ravintolapäivään ja sitten päätin uskaltautua itsekin. Paikaksi valikoitui kesäpaikan grillikatos teemalla soppaa ja sämpylöitä, kahvia ja kakkua. Kahvia oli tarkoitus nauttia laiturilla mutta sään muuten suosiessa tuuli oli aika navakkaa joten kahvitettelu siirtyi tuulen suojaan.

Tarjolla oli härkäpapukeittoa Tiirinkosken härkäpavuista sekä tomaattikeittoa, kaikki tietysti tehtynä alusta alkaen itse. Alunperin halusin tehdä kurpitsakeittoa mutta eihän niitä kurpitsoita vielä ollut saatavilla. Lisäksi juuri ennen soppabaarin avaamista leivottuja sämpylöitä joita myös myin paljon mukaan.

Makeana tarjolla oli vadelmaista mutakakkua oman pihan vadelmista, porkkanakakkua kookoskuorutuksella sekä amerikkalaista juustokakkua pensasmustikoilla ja tietysti suodatinkahvia ja teetä. 

Ei muuten jää ainoaksi kerraksi, markkinointi onnistui, asiakkaita kävi mukavasti ja härkäpapukeittoa sain itse maisteltua vain kaapiessani kattilan :)